Alussa ei ollut mitään. Tai oli kyllä, nimittäin tarve hyvälle nimelle, joka olisi lyhyt, ytimekäs ja mieleenpainuva. Nimeä pyöriteltiin useammassakin pääkopassa viikkokausia: kaikki ehdotukset käänneltiin ja väänneltiin perinpohjaisesti. Niinkin perusteellisesti, että ne jopa Googlattiin kaksoiskappaleiden ja -merkitysten varalta. Lopulta tultiin siihen lopputulokseen, että nimihän se vaan on, mitä sitä liikaa miettimään.
Sopiva nimi löydettiin Suomen murteiden sanakirjasta. Nimeksi valikoitui Korea. Eli kaunis, sievä, sorea, upea, hieno. Kaikkia asioita, joita asuntomessukohteemme toivomme olevan. Tervetuloa paikan päälle katsomaan, saammeko tämän lupauksen vielä täytettyä.
Ei nimi taloa pahenna, jos ei talo nimeä?